Järkytä avoimuudella – Johtamisoppia terveellä järjellä

Tai miten nyt Ahlrotismia oikein luonnehtisi. Kai käytät jotain ismiä johtamisesi perustana? Miksei se voisi siis olla tämä?

Kirjan kansi lupaa järkytystä, silmiä aukaisevaa tekstiä ja kiusaantumista. Toki se on mainoslause, mutta jossain määrin näitä saatkin. Riippuu tietysti itsestäsi missä määrin. Siinä voisi lukea myös varoitus: ”kirjan lukeminen voi aiheuttaa masennusta” tai ”kirjan lukeminen on vahingollista mielenterveydellesi.” No, kuinka hyvänsä. Tuskin asian kiusalliseksi tuntevat lukevat kirjan, vaikka syytä ehkä olisikin.

 

Kirjassa Ahlroth avaa omien kokemustensa kautta johtamisen (huonoja) itsestäänselvyyksiä. Suorasukaiseen tyyliinsä. Iskisivätkö ne muuten tajuntaan? Kissa on nostettava pöydälle nurkista luuhaamasta! Kirjassa pureudutaan enimmäkseen asiantuntijaorganisaation johtamiseen, mutta kyllä tässä on ajatuksia myös itsensä johtamiseen. Työelämän laatu ei parane, jos vika on aina jossain muualla kuin siinä peilissä näkyvässä pärstässä. Aloittakaamme siis omasta korvavälistä. Ahlroth toteaa, että ”epätäydellisyys on inhimillistä.” On myös toisaalta olatava itselleen armollinen … ja oppia … Ei siis kannata pelästyä. Ollaan kuitenkin ihmisiä ja persoonia.

Luottamus, avoimuus ja yksilön vastuu nousevat esiin. Esimerkkien kautta näihin saa myös selkeät ohjeet, jotta voi itse toimia paremmin. Ahlroth käsittelee myös tulevaisuuden johtajan roolia tai mikä hänen mielestään olisi hyvä johtaja. Pelolla ja syyttelyllä johtava henkilö lienee jo muinaismuisto – vai onko? Kirjassa ei käsitellä pelkästään johtajia (jos ei kaikkia työyhteisössä lueta jollain tasolla johtajiksi). Osansa saa koko työyhteisön toiminta. Asiakkaan ja muun sidosyhteisön näkökulmasta. Asiakas maksaa. Miten motivoin? Tai oikeastaan pitäisi kait kirjan ohjeiden perusteella kysyä: ”kuinka motivoidutaan?” Miten esimiehenä järjestän työn tekemisen niin, että kollegani motivoituvat?

Jos et muuta jaksa kirjasta lukea (miksi et lukisi kokonaan?), lue ainakin ”100 asiaa, jotka opin kantapään kautta”! Ja lopun yhteenveto. Tosin yhteenvedossa olevat asiat jäävät irrallisiksi, jos et lue kokonaan. Kirja on myös helppolukuinen ja lennokas, jos näin saa sanoa. Ei mitään teorioiden pänttäämistä, vaan viiltävän tarkkoja havaintoja nykypäivän työelämästä – kokemusten kautta.

Kirja oli toinen johtamista käsittelevä kirja, jonka olen lukenut. En kadu, vaikka pikkaisen viilsi ja masensikin. Kirjahyllyyn tämän soisi jäävän luettavaksi vähintään kerran vuoteen. Onneksi tämän saa myös kirjastosta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s